EU:sta tuleva lainsäädäntö nostaa yritysten ihmisoikeus- ja ympäristövastuun yritysten johdon agendalle entistä painokkaammin. Olemme S-ryhmässä tukeneet huolellisuusvelvoitesääntelyn etenemistä EU-tasolla jo pitkään. Yritykset aidosti näkevät, että yhteismitallisesta sääntelystä on hyötyä ja niiden tavoitteet ovat oikeat. On järkevää, että EU-alueella on tasainen pelikenttä ja sitovat pelisäännöt kaikille toimijoille.

Ihmisoikeudet ja ympäristöasiat kun eivät ole mielipidekysymyksiä.

Siinä missä yritykset sitoutuvat isoihin tavoitteisiin, arjen tasolla huolena on, että sääntelyn käytännön toteutusta ei ohjeisteta fiksusti tai että se johtaa rasti ruutuun -harjoituksiin. Yritysten kritiikki kohdistuukin useimmiten käytännön toteutukseen, ei sääntelyn tavoitteisiin. Yritysten ääntä on hyvä kuunnella sen suhteen, miten asiat viedään käytäntöön ja haluttuja positiivisia vaikutuksia saadaan aidosti aikaan.

Vastuullisuuden sääntelyyn liittyvä muutos on valtava ja vaatii uuden opettelua kaikilta osapuolilta. Koko hankintaketjulta vaaditaan tarkempaa tietoa tuotteiden alkuperästä, ilmasto-, ympäristö- ja ihmisoikeusvaikutuksista.

Mitä syvemmälle ketjussa mennään, sitä haasteellisemmaksi läpinäkyvyys käy. Arvoketjun loppupäässä toimivana, meitä pohdituttaa erityisesti se, miten saamme ketjusta riittävästi tietoa. Digi- ja AI-ajassakaan tieto ei siirry pitkissä hankintaketjuissa nappia painamalla tietokantoihin. Sen eteen tehdään paljon töitä tällä hetkellä. Vallalla on ehkä vähän liian optimistinen käsitys tiedon siirtymisestä.

Miten pitää kaikki kyydissä? Kiristyvät vastuullisuusvaatimukset luovat painetta pk-yrityksille, vaikka ne eivät kuulukaan yritysvastuusääntelyn piiriin. Isompana toimijana haluamme jakaa tietoa ja tukea muutoksessa. Pk-sektorin toimittajat ovat nostaneet esille huolen rahkeiden riittämisestä jo sääntelyn tuoman hallinnollisen taakan vinkkelistä. Samalla voidaan todeta, että on epäreilu ajatus, että eurooppalaiset ostajat kuormittaisivat esimerkiksi bangladeshilaista tekstiilitehdasta tuottamaan samoista velvoitteista näytön jokaiselle erikseen. Jatkossa onkin löydettävä entistä enemmän yhteistyön keinoja toteuttaa vaatimusten mukaisuutta fiksusti, yhdessä ja kilpailulainsäädännön puitteissa.

Meillä on jo nyt monia työkaluja vastuullisten toimintatapojen varmentamiseksi toimitusketjussamme: vastuullisuusvaatimuksemme sopimuksissa, tehdastarkastukset, vuorovaikutus yhteistyökumppaneiden kanssa. Olemme halunneet mennä myös perinteisiä auditointeja syvemmälle. Kehittämämme Radikaali läpinäkyvyys –tutkimusmallin kautta olemme selvittäneet ihmisoikeushaasteita mm. tomaattimurskan tuotannossa sekä tekstiiliteollisuudessa Bangladeshissa.

Sosiaalista vastuuta valvovan ja kehittävän amfori-järjestön kaltaiset toimijat voivat vaikuttaa esimerkiksi toimintatapoja yhtenäistämällä tai koulutuksilla, jotka tavoittavat alan toimijoita laajemmin. Olemme saaneet hyviä oppeja aivan uudenlaisesta yritysten välisestä yhteistyöstä vesivastuuhankkeessa, jossa etsimme eurooppalaisten kauppaketjujen, tuottajien ja vesivastuujärjestön kanssa ratkaisuja kestävään vedenkäyttöön Espanjassa. Perustimme Iso juttu -ohjelman tukeaksemme tavarantoimittajiemme ilmastotyötä, ja yhteisenä tavoitteena on miljoonan tonnin päästövähennys vuoteen 2030 mennessä.

Tarvitsemme jatkossa syvempää yhteistyötä ja vuoropuhelua koko ketjussa.