Neljän lapsen äiti, vaimo, kotoilija, kuntoilija, opiskelija ja työstään superinnostunut marketpäällikkö. Tätä kaikkea ja paljon muuta on Vihdissä S-market Otalampea luotsaava Senni Peuhkuri, joka yllätti itsensä päällikkötaidoillaan.

Pienillä asioilla voi olla suuri merkitys. Aiemmin kohdattu huono johtamiskokemus oli jättänyt Sennin itsetuntoon arven, joka sai vielä vuosien jälkeen epäilemään omia kykyjä uusien haasteiden houkutellessa. Riitänkö minä? Uskallanko?

Epäröinnin hetkellä läheltä saatu rohkaisu vaikutti käänteentekevästi. ”Nyt haet sitä paikkaa”, Senniä kannustettiin työpaikallaan päällikköpolulle.

Miten kävi? Hyvin. Sennistä tuli lopulta marketpäällikkö, joka saa työryhmänsä loistamaan aurinkoisella asenteellaan, luontaisena esihenkilönä. Hän nauttii työstään.

Markettyön imu

Moni marketkaupan ammattilainen ”ajautuu” alalle kesätöistä. Niin kävi minullekin pienen mutkan kautta.

Vastavalmistuneena tradenomina kokeilin pari vuotta 8-16-toimistotyötä vakuutusyhtiön palveluneuvojana, kunnes myönsin, ettei se ollut juttuni. Kaipasin työarkeen vaihtelua, fyysistä tekemistä ja ennen kaikkea ihmisiä. Kaikkea sitä, mistä olin tykännyt työskennellessäni opintojen ohessa Nummelan S-marketissa ja Prismassa.

Kun 2004 jäin konttoritöistä äitiysvapaalle, mielessä siinsi jo paluu kaikkea muuta kuin tylsään marketmaailmaan.

Luja ensirakkaus

Tapasin mieheni Tonin 16-vuotiaana juhannusfestareilla. Välillä pitää melkein nipistää itseään, miten hyvin meillä menee yhä.

Meitä yhdistävät samanlaiset kotikeskeiset arvot. Emme nuorina suunnitelleet isoa perhettä, mutta sellainen meille tuli. Olin 24-vuotias, kun saimme esikoisemme, Pihlan. Parin vuoden päästä syntyi Alisa. Siinä samalla rakensimme Vihdin Vanjärvelle kotimme.

Puuhaa oli, mutta aloin kaivata töihin. Eräs päivä soitin entiselle kesätyökollegalleni Risto-Matti Peltoselle, joka oli tuolloin Vihdin S-marketin päällikkönä: ”Olisko sulla mulle hommia?” Ja olihan niitä.

Paluu markettiin tuntui luontevalta ja sopi elämäntilanteeseeni täydellisesti. Oli lyhyet työmatkat, joustavat työajat ja sopivasti haastetta eri osastojen saatavuusvastaavana. Sain tehdä aluksi lyhyttä työviikkoa ja paljon ilta- ja viikonloppuvuoroja.

Läpsystä vaihto

Kaksi vuorotyöläistä, kaksi taaperoa, kahdet isovanhemmat – tällä kombolla läpsystä vaihto -elämämme lähti rullaamaan töihin palattuani.

Pärjäsimme lopulta aika hyvin ja aloimme toivoa lisää lapsia. Niitä tuli: Silja on nyt 12 ja Elia 10. No, meistä lapset vaan ovat niin ihania!

Meille vanhemmille on ollut aina selvää, että rakennamme elämäämme lasten ehdoilla ja haluamme antaa heille aikaa ja harrastusmahdollisuuksia. Pelastuksemme ovat olleet ymmärtäväiset työnantajat, aina auttamaan valmiit isovanhemmat ja toistemme tuki.

Minustako esihenkilö?

2019 oli käännekohta elämässäni. Lapset kasvoivat, ja aloin miettiä, mitä haluaisin tehdä ”isona”. Jatkaisinko kaupan töissä?

Juuri tuolloin Nummelan Prismaan haettiin päivittäistavarapuolelle apulaismyyntipäällikön äitiysloman sijaista. Pohdin pitkään, olisiko minusta tiimin vetäjäksi.

Ilman silloisen esihenkilöni Kirsi Nyforsin kannustusta olisin tuskin rohjennut hakea paikkaa. Ja kuinkas kävikään: kaikki sujui tosi hyvin tiimini kanssa. Tajusin, että vau, olen tässä hyvä ihan omana itsenäni!

Saan tsempata ja tukea porukoita ja mahdollistaa kaikille parhaat puitteet työntekoon. Prisman johtajana toimi tuttu Risto-Matti, jonka kakkosena pääsin kaiken kattavaan ”päällikkökoulutukseen”, johon korona-aika toi omat haasteensa. Lisävarmuutta olen saanut S-Päällikkö-valmennuksesta.

Kyläkaupan hengetär

Nyt olen ensimmäistä kertaa tulosvastuullisena esihenkilönä S-market Otalammen päällikkönä. Aloitin elokuussa, ja ei mennyt montaa päivää, kun olin osa 12-henkistä tehotiimiämme.

Meillä on aito kyläkauppa, SSO:n pienin S-market, jota haluamme kehittää porukalla asiakkaiden toiveiden mukaiseksi. Viime aikoina olemme kiinnittäneet erityistä huomiota asiakaskohtaamisiin ja esillepanoihin. Tykkään, että asiakkaiden kanssa jutellaan, paikat ovat tiptop ja esillepanoissa on aina sesongin mukaan ideaa ja silmänruokaa, kuten jouluisissa kurkistus- ja Cokis-kuusissamme.

Puolessa vuodessa olemme saavuttaneet paljon onnistumisia: myynnissä, asiakastyytyväisyydessä, laadun kolmiloikassa ja TYT-tuloksissa. Mitään hokkuspokkusta ei ole, vaan arkista avoimuutta ja tasapuolisuutta. Yhteiset, pientenkin onnistumisten juhlistamiset ovat lujittaneet tiimihenkeä.

Tärkeät omat hetket

Jokainen ruuhkavuodet kokenut tietää, millaista tunteiden vuoristorataa elämä lasten kanssa on. On venyttävä, sopeutettava omia menojaan ja tsempattava itseään, että kyllä se tästä vielä helpottaa.

On oltava myös ihan omaa aikaa, muuten ei jaksa. Itse tingin hektisimpinä aikoina kuntosalikäynneistä, mutta pidin kiinni juoksulenkeistä. Ne lenkit pitivät kroppani ja pääkoppani kunnossa.

Lasten kasvaessa elämä helpottuu ja etenee kohti uusia vaiheita. On ihanaa, kun kotona asuu vielä tovin koko pesue. Arjen luksusta on, kun voin perjantai-iltana sytyttää kynttilät, käpertyä sohvalle puolison kainaloon, nauttia lasin viiniä ja rapsutella koiraa.