Uutiset maailmalta ovat synkkiä. Ilmasto lämpenee ennusteiden mukaisesti ja seuraukset ovat meille ihmisille huolestuttavia. Ne näkyvät jo mm. poikkeuksellisena kuivuutena, maastopaloina ja hirmumyrskyinä.

Viimeisen vuosisadan aikana ihminen on ottanut käyttöön peräti 70 prosenttia maapallon pinta-alasta. Pitkälti sen seurauksena miljoona lajia on vaarassa hävitä. Muutos on peruuttamaton, eikä menetettyjä lajeja saa takaisin. Tulevien vuosikymmenien tapahtumat vaikuttavat elämäämme tuhansien vuosien ajan: puhutaan siis tuhansien vuosien vaikutuksesta ihmisten arkeen eri puolilla maailmaa.

Madridiin viime marraskuussa kokoontuneen yritystoimintaa ja luonnon monimuotoisuutta käsitelleen European Business and Nature -kokouksen osallistujat olivat enemmän kuin huolissaan. Jos mitään ei pikaisesti tehdä, ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden kato vaikeuttavat myös yritysten toimintaa. Maailmantalouden ja sijoitustoiminnan viisi merkittävintä riskiä liittyvät tavalla tai toisella luontoon ja ilmastonmuutokseen. Ympäristöstä on tullut merkittävin sijoitustoiminnan riski.

Madridin kokouksen tarkoitus ei ollut ruokkia toivottomuutta, vaan herätellä yritysmaailmaa toimimaan monimuotoisuuden kadon pysäyttämiseksi ja antamaan vapaaehtoisia sitoumuksia luonnon huomioimiseksi. Toistaiseksi yrityksen eivät ole lähteneet mukaan toivotulla tavalla, vain prosentti maailma yrityksistä on jollakin tavalla sitoutunut huomioimaan luontoarvoja.

Yritysten osalta kyse on pitkälti tiedon ja yhteisten tavoitteiden puutteesta. Luonnon monimuotoisuutta eli biodiversiteettiä pidetään vaikeasti ymmärrettävänä käsitteenä.

Miten voi huomioida asiaa, jonka mittaamiseen ja seurataan ei ole edes työkaluja? Millä mittareilla yritysjohto voi arvioida toimintansa luontovaikutuksia ja -riippuvuuksia? Tulisiko sen seurata jotain tiettyä lajia tai luontotyyppiä? Tai pyrkiä selvittämään koko raaka aineketjun maailmanlaajuisia ympäristövaikutuksia?

Madridissa esiteltiin monia mahdollisia pilotteja, joiden mukaan edellä kuvattuja biodiversiteettimuuttujia voi tuoda osaksi yritysten vaikutusten seurantaa. Niissä on vielä paljon puutteita, mutta kaikkein toimijoiden sanoma oli yhteinen: enää ei ole lainkaan aikaa hukattavaksi, nyt on toiminnan aika!

Suomessa tämä toiminta merkitsee yritysmaailman herättelyä. FIBSin toukokuussa 2019 julkistettu Yritysvastuu 2019 -tutkimus kertoi, että suomalaisissa yrityksissä on herätty ilmastonmuutoksen todellisuuteen.

Peräti 87 prosenttia kyselyyn vastanneista yritysjohtajista ja -asiantuntijoista kertoi ilmastonmuutoksen olevan tärkeä tai erittäin tärkeä vastuullisuuden painopistealue. Sen sijaan vain kahdeksan prosenttia vastaajista mainitsi biodiversiteetin olevan yrityksille erittäin tärkeä painopistealue.

Luonnon monimuotoisuus on jatkossa kuitenkin yksi vastuullisuuden peruselementeistä ihmisoikeuksien, sosiaalisen, taloudellisen ja ilmastovastuullisuuden lisäksi. Vaikka menetelmien kehitys on vasta alkutekijöissä, edelläkävijöille on jo kysyntää. Heillä on mahdollisuus suunnata tulevaa toimintaa, ohjata lainsäädännön kehitystä ja ennen kaikkea hyödyntää edelläkävijän maine ja sen tuoma mahdollinen liiketaloudellinen hyöty. Ruduksen Lumo ja NCCn Kielo ovat siitä hyviä esimerkkejä.

Rahoitusmarkkinat ovat sijoitustoiminnassaan heräämässä biodiversiteettimittareita hyödyntämiseen. On vielä auki, millaisia mittarit ovat ja mikä on niiden painoarvo päätöksenteossa. Selvää silti on, että monilla yrityksillä rahoituksen saaminen voi olla tulevaisuudessa vaikeaa, jos ne eivät pysty uskottavasti esittämään toimintansa ympäristövaikutuksia.

Maailmalla luonnon monimuotoisuus on tulossa osaksi Green deal -sopimuksia. Niiden tavoitteena edistää kestävän kehityksen tavoitteita etsimällä ratkaisuja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja kiertotalouden edistämiseksi. Usein keinot ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja biodiversiteettikadon pysäyttämiseksi ovat yhteisiä. Kiertotalouden edistämien ei pelkästään taloudellisesti järkevää, vaan sillä on merkittävä ilmasto- ja luontovaikutus.

Olemme paraikaa menettämässä ihmiselle tärkeätä luontoa kaikkialla, eivätkä nykyiset keinot riitä monimuotoisuuskadon pysäyttämiseen. Luontotalkoisiin tarvitaan nyt kipeästi yrityksiä mukaan, sillä juuri ne tekevät niitä käytännön päätöksiä, jotka suoraan tai epäsuoraan vaikuttavat luonnon tilaan.

Ennemmin tai myöhemmin monimuotoisuuden köyhtyminen vaikuttaa myös talouteen. Helsingin ylipiston rehtori Jari Niemelä kysyikin eräässä tilaisuudessa: Paljonko omenakilo meillä maksaisi, jos omenapuut jouduttaisiin pölyttämään käsin kuten Kiinassa? Kuinka monella olisi silloin varaa ostaa omenoita?