Vuoden 2019 alussa teimme jotain aivan uutta, kun julkaisimme ensimmäisen Radikaali läpinäkyvyys -selvityksen. Italialaisten säilyketomaattien tuotantoon syventyneen selvityksen teki kansalaisjärjestö Oxfam, joka tuotti sen pohjalta riippumattoman raporttinsa.

Paljon julkisuutta saanut ja kiitelty selvitys oli samalla pilotti uudelle tutkimusmallille, jonka kehitimme perinteisen tuotanto-olojen auditoinnin rinnalle.

Uudella mallilla haluamme selvittää meille keskeisiä ja ajankohtaisia tuotantoketjuihin liittyviä ihmisoikeushaasteita ja erityisesti niiden syitä. Syiden ja taustojen tunnistamisen kautta voimme yhdessä tavarantoimittajiemme kanssa löytää keinoja ongelmien ratkaisemiseksi.

Säilyketomaattien ihmisoikeushaasteet keskittyvät alkutuotantoon eli tomaattiviljelmille. Tutkimus vahvisti käsitystämme, että viljelmillä työskentelee paljon siirtolaistaustaisia työntekijöitä, jotka ovat hyvin haavoittuvassa asemassa työmarkkinoilla. Heitä rekrytoivat usein laittomat välittäjät, jotka perivät palkoista suuria työnvälitys- ja kuljetusmaksuja. Näin työntekijälle jäävä palkka on pieni, ja sen myötä myös asuinolot ovat kehnot. Lisäksi tiloilla esiintyy vakavia työturvallisuuspuutteita.

Ongelmista voi nyt kertoa nimettömänä

Mitä sitten on tapahtunut raportin julkaisemisen jälkeen? Aika paljon, uskallan sanoa.

Jo alusta alkaen tavarantoimittajamme olivat tiiviisti mukana tutkimuksen teossa. Ne osallistuivat ja jakoivat avoimesti tietoa tutkimustiimille. Avoin, rakentava ja yhteistyöhaluinen ilmapiiri on korvaamattoman tärkeää, kun tuotantoketjujen vastuullisuusasioita selvitetään ja ratkotaan.

Olemme käyneet tulokset läpi tavarantoimittajiemme kanssa ja vierailleet useamman kerran Etelä-Italian tomaattitiloilla. Tavarantoimittajamme ovat siirtyneet koneelliseen sadonkorjuuseen, mikä vaatii vähemmän työvoimaa ja edellyttää työntekijöiltä osaamista. Tämän on todettu selvästi vähentävän riskejä tiloilla ja parantavan työntekijöiden asemaa. Tavarantoimittajamme ovat myös tehostaneet tomaattitilojen valvontaa.

Erityisen ilahtunut olen siitä, että suurimmat tavarantoimittajamme perustivat nopeasti nimettömät ilmoituskanavat, jonne viljelmien työntekijät voivat ilmoittaa väärinkäytöksistä ja huonoista työoloista.

Anonyymit ilmoituskanavat ovat tärkeä keino saada työntekijöiden ääni kuuluviin ilman pelkoa siitä, että ongelmista puhuminen saattaisi heidät vaikeuksiin. Tieto ilmoituskanavasta on myös viety kädestä pitäen jokaiselle työntekijälle heille jaettujen infomateriaalien myötä.

Riskejä on seurattava myös EU-maissa

Parin vuoden takainen selvitystyö oli monin tavoin opettavainen prosessi. Syväsukellus yksittäisen tuoteryhmän sisään vaati lähes puolen vuoden työpanoksen, tiedonhankintaa, lukuisia haastatteluja ja eri tahojen yhteen saattamista. On selvää, ettei vastaavaa selvitystä voida tehdä kaikista hankintaketjuista.

Samalla työ antoi meille ymmärrystä koko hankintaketjun toiminnasta: eri toimijoiden rooleista ja vaikuttamismahdollisuuksista, ympäröivästä yhteiskunnasta, lainsäädännöstä ja tuotantorakenteista sekä omista toimintatavoistamme. Näitä oppeja voi osin soveltaa myös muihin hankintaketjuihin.

Huomionarvoista on, että vakaviakin ihmisoikeusriskejä saattaa esiintyä myös hankintaketjuissa, jotka eivät ulotu perinteisiin riskimaihin tai kehittyviin maihin - Italiahan on EU-maa. Selvityksen myötä laajensimme sosiaalisen vastuun valvontaa Italian ja muiden Välimeren maiden tuoreiden hedelmä- ja vihannestuotteiden alkutuotantoon. Nyt siis seuraamme näiden tuotteiden tuotantoa kuten tuotantoa riskimaissa.

Jos emme halua rakentaa järeitä valvontamekanismeja myös eurooppalaisen tuotannon valvontaan, on vaikutettava rakenteellisiin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin myös hankintaketjujemme ulkopuolella. Siksi liityimme mukaan Ethical Trading Initiativen (ETI) työryhmään, joka pyrkii vaikuttamaan siirtolaistyöntekijöiden ongelmiin Italian maataloudessa. Olemme myös kertoneet raportin havainnoista kansainvälisissä verkostoissamme ja tapaamillemme poliittisille päättäjille.

Kannatamme myös lainsäädäntöä, joka velvoittaisi kaikkia yrityksiä tunnistamaan huolellisesti ihmisoikeusriskinsä ja ehkäisemään niiden toteutumista ennalta. Ihmisoikeusvaikutusten arviointia ja seurantaa arvoketjuissa ei voi tehdä toisen puolesta, eikä ole myöskään reilua, että ihmisoikeuksien toteutuminen olisi vain joidenkin yritysten vastuulla. On tärkeää, että kaikki ovat mukana.