Lapsuuden kodissani tavallisessa työläisperheessä sain oppia jo pienenä, että jokainen työ ja jokainen ihminen on arvokas. Siksi korostan mieluusti sitä, että johtamisen keskiössä on ihmisen arvostaminen. Muu johtamisen struktuuri tulee sitten siihen päälle.

Koko S-ryhmässä on hyväksytty kolme johtamislupausta: arvostan, uskallan, ja toteutan. Minusta tämä linjaus on oivallinen: Kun ihmistä arvostetaan, hän uskaltaa parhaiten ja toimii tehokkaimmin.

Tiedän, että tällaisten puheiden jälkeen minua seurataan silmä kovana ja jokaista tekoani tulkitaan tarkasti. Luotan kuitenkin siihen, että perinteinen hyvä käytös kantaa tässäkin tehtävässä pitkälle. Vilkaisu kalenteriini on myös helppo tapa tarkistaa, näkyvätkö ajatukseni toiminnassa. Ellei siellä näy henkilöstöön tai yhteiseen kehittämiseen liittyviä merkintöjä, on priorisointini mennyt pieleen.

Ihmisen arvostaminen näkyy meillä myös laajempina käytännön tekoina. Viime vuosien aikana olemme rakentaneet uusia toimintamalleja, joilla helpotetaan nuorten tietä työelämään ja konkareiden pysymistä siinä mukana. Olemme niin ikään olleet julkisuudessa hyvänä esimerkkinä siitä, miten mielenterveyden ongelmat ja niistä seuraavat sairauspoissaolot on saatu nopealla reagoinnilla kuriin.

On helppoa arvostaa ja tukea niitä, joiden kanssa olemme päivittäin tekemisissä. Mutta suurilla yrityksillä on suurempi ja laajempi vastuu. Siksi meidän pitää huolehtia myös niiden hyvinvoinnista, jotka tekevät eteemme töitä maailmalla, vaikkapa niin sanotuissa Aasian riskimaissa.

SOK:n hallitus hyväksyi viime vuoden lopulla S-ryhmän uuden vastuullisuusohjelman, jossa yksi kolmesta pääotsikosta on ”Kohti yhdenvertaista maailmaa - eriarvoisuutta poistaen”. Sen alla listataan myös tekoja ihmisoikeuksien edistämiseksi. Toimet ovat selkeitä: tähtäämme esimerkiksi jatkossa siihen, että hankimme tuotteita tai raaka-aineita sellaisilta riskimaiden tehtailta tai tuottajilta, jotka on auditoitu ja joissa työoloja seurataan. Olemme myös valmiita osallistumaan näissä maissa erilaisiin ihmisoikeushankkeisiin.

Myös kunnianhimoiset ilmastotavoitteemme tai lajien katoamisen estäminen ovat huolehtimista ihmisistä. Ilmastonmuutos ja lajien katoaminen voivat näkyä raaka-aineiden vähenemisenä, ruokaturvan heikentymisenä ja hintojen jyrkkänä nousuna. Jo nyt Kiinassa on palkattu ihmisiä pölyttämään hedelmäpuita, mutta tilanne on huono Euroopassakin.

Olen ollut nyt kuukauden SOK:n pääjohtaja ja alan ymmärtää, miten haastavalta pandemia-aikana aloittavista uusista työntekijöistä tuntuu, kun fyysisestä työyhteisöstä ei saa alkuun tukea. Ensimmäisenä päivänä Ässäkeskuksen käytävillä tapaamani kollegat muistin nimeltä kaikki – niitä oli nimittäin vain yksi, vaikka talossa pitäisi työskennellä 1840 ihmistä.

Nyt on erityisesti meidän pidempään mukana olleiden velvollisuus katsoa kaikin tavoin sen perään, että nuoret tulokkaat sujahtavat kunnialla työyhteisöön. Hyvissä työpaikoissa etätyö ei merkitse sitä, että työyhteisöihin syntyy kahden kerroksen väkeä.