Kävin kuukausi sitten Bangladeshissa tapaamassa pukeutumisen tavarantoimittajiamme. Bangladesh on maailman toiseksi suurin tekstiilien viejä (Kiinan jälkeen) ja merkittävä alkuperämaa myös S-ryhmän valmistuttamille tekstiileille. Bangladeshista on muodostunut merkittävä tekstiilien vientimaa, koska maassa tuotantokustannukset ovat alhaiset ja työvoimaa riittää. Tekstiilit ovatkin tänä päivänä Bangladeshin suurin vientituote. Bangladesh kuuluu maihin, jossa tekstiilituotteiden valmistuksen työolosuhteet tai ihmisten palkkataso ei ole ollut sillä tasolla, joilla niiden kuuluisi olla. Kun sain nähdä paikan päällä tuotantoa sekä keskustella paikallisten tehtaiden kanssa, olin varovaisen ilahtunut: asiat ovat menneet eteenpäin. Valitettavan hitaasti, mutta eteenpäin kuitenkin.

Kolme syytä edistymiseen

Länsimaissa kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia siitä, millaisissa olosuhteissa heidän ostamiaan tuotteita tuotetaan. Sekä eurooppalaiset että pohjoisamerikkalaiset vähittäiskauppiaat ovat tämänkin takia sitoutuneet vahvasti kansainvälisiin vastuullisuusstandardeihin, joiden toteumista todennetaan ulkoisin, kolmannen osapuolen tekemin tarkastuskäynnein. S-ryhmä edellyttää pääasiassa amfori BSCI:n mukaisia tarkastuksia, mutta hyväksyy myös sisällöltään samanlaiset tarkastukset, mm. SA8000. Näillä tarkastuskäynneillä valvotaan mm. työolosuhteita, maksettavia palkkoja sekä tehtyjä ylitöitä.

Toiseksi Bangladeshin Dhakassa tapahtui suuri onnettomuus Rana Plaza kiinteistössä 23.4.2013. Turmassa tehdasrakennus romahti, 1133 työntekijää kuoli ja lisäksi tuhansia loukkaantui vakavasti. Onnettomuus käynnisti Accord-hankkeen, jossa kansainväliset suuret toimijat sitoutuivat yhdessä bangladeshilaisten ammattiyhdistysten kanssa perustamaan organisaation, standardin ja valvontajärjestelmän kehittämään erityisesti tuotantolaitosten palo- ja rakennusturvallisuutta. Asiat ovat edistyneet hyvin Bangladeshin viranomaisten kanssa, ja tehtaiden turvallisuus onkin tänä päivänä hyvällä tasolla.

Kolmanneksi Bangladeshin valtio on paikallisen ammattiyhdistysliikkeen aloitteesta nostanut tekstiilityöntekijöiden minimipalkkoja useaan kertaan vuosien varrella, viimeksi loppuvuodesta 2018. Minimipalkka tekstiiliteollisuudessa on nyt noin USD 95 kuukaudessa – on kuitenkin edelleen hyvä kysymys, onko tämäkään elämiseen riittävä palkka.

Ylpeyttä onnistumisesta

Tavatessani tavarantoimittajiemme heitä yhdisti selkeästi se, että tehtaiden omistajat ja johto olivat ylpeitä niistä asioista, joita olivat työntekijöidensä eteen tehneet. Perustui tämä sitten vapaaehtoisuuteen tai standardien edellyttämään pakkoon, oli ilahduttavaa huomata, että asiat olivat oikeasti paremmalla tasolla kuin muutamia vuosia sitten. Totta on kuitenkin se, että vain yhden hetken nähneenä ja bengalin kieltä taitamattomana on minun mahdotonta todentaa muutosta, itse voin vakuuttua asiasta vain ja ainoastaan auditointiraporteista sekä niissä havaittavasta kehityksestä.

S-ryhmällä on hyvä käsitys siitä, mitä tapahtuu tehtaissa, jotka valmistavat meille lopputuotteita: paitoja, hameita tai housuja. Haluamme kertoa julkisesti, missä tuotteita valmistutamme. Rehellisesti minun täytyy todeta, että toimitusketjuun, valmistavaa tehdasta lukuun ottamatta, meillä ei vielä toistaiseksi ole riittävää näkyvyyttä: millaiset työolosuhteet ovat esim. tehtaissa, joissa tehdään tai värjätään lankoja tai valmistetaan kankaita? Tämä on seuraava työmaamme, johon yhdessä tavarantoimittajiemme kanssa käymme kiinni edistääksemme tekstiiliketjun läpinäkyvyyttä. Poikkeuksiakin on, hankimme kierrätysmateriaaleista tehtyjä Cyclo-merkkisiä vaatteita Prismaan, joidenka valmistukseen meillä on läpinäkyvyys kierrätyskuiduista alkaen.

S-ryhmä julkaisi viime keväänä puuvillalinjauksen, jonka mukaan vuoteen 2025 mennessä kaikkien valmistuttamiemme tuotteiden puuvilla on luomua, kierrätettyä, Reilun kaupan tai Better Cotton Initiative -aloitteen mukaista. Tälläkin alueella menemme eteenpäin, hitaasti, mutta varmasti.

Ilmastokysymys on myös ihmisoikeuskysymys

Yksi asia huolestuttaa minua kuitenkin kovasti: hiilidioksidipäästöjen kasvaessa ja maailman ilmaston lämmetessä Bangladesh on juuri niitä alueita maailmassa, joihin ilmastonmuutos vaikuttaa eniten ja nopeimmalla aikataululla. Lisääntyvät tulvat, hirmumyrskyt sekä paahtavat helteet tekevät elinolosuhteet entistäkin vaikeammaksi niille, joiden elämä on jo nyt vaikeaa. Tästä johtuen ilmastokysymykset ovat mitä suurimmassa määrin myös ihmisoikeuskysymyksiä, jotka meidän pitää ottaa vakavasti. S-ryhmällä on länsimaisten tavarantoimittajiemme kanssa Iso Juttu -ohjelma, mutta se ei sellaisenaan sovi sitouttamaan aasialaisia tehtaita vähentämään päästöjään. Tulemme jatkossa keskittymään paremmin siihen, miten kannustamme aasialaisia yhteistyökumppaneitamme sitoutumaan luonnonvarojen säästöön, uusiutuvan energian käyttöön ja näin päästöjen vähentämiseen.

Onneksi tulevaisuudessa kaikki ei välttämättä perustu yritysten vapaaehtoiseen tekemiseen: S-ryhmä on ollut mukana Ykkösketjuun -kampanjassa, jolla ajetaan sekä Suomeen että Eurooppaan yritysvastuulakia, joka edellyttäisi jokaisen maahantuojan arvioimaan ihmisoikeusriskejä sekä valvomaan, että sen toimitusketjuissa ei tapahdu ihmisoikeusloukkauksia. Pieni voitto oli jo se, että asia on kirjattu Suomessa hallitusohjelmaan, asiasta voi kuitenkin kunnolla iloita vasta, kun asia saadaan Euroopan parlamentin päätettäväksi. Toivossa on hyvä elää!