Ilmastotyön eturintamassa etenevät suomalaisyritykset ovat törmänneet ikävään ongelmaan. Pelisääntöjen puuttumisen vuoksi ne eivät voi aidosti hyödyntää kotimaisia ilmastohankkeita omien päästöjensä kompensoinnissa. Samalla maa- ja metsätaloudelta uhkaa kadota yksi uusi tulovirta. 

Monet suomalaisyritykset ovat pudottaneet omia ilmastopäästöjään jo merkittävästi, ja myös matkasta kohti hiilineutraaliutta on selvät suunnitelmat. 

Koska kaikkia päästöjä ei pystytä nollaamaan, moni yritys tarvitsee omien toimiensa lisäksi kompensointia. Päästökompensaatio on ilmastopoliittisesti tärkeä ja kustannustehokas tapa täydentää nykyisiä, 1,5 asteen tavoitteen näkökulmasta selvästi riittämättömiä ilmastotoimia. Ja esimerkiksi S-ryhmä haluaa mennä vielä pidemmälle: tavoitteena on vuodesta 2025 alkaen olla hiilinegatiivinen, eli sitoa ilmakehästä päästöjä enemmän kuin niitä tuottaa. 

Vaikka ilmasto ja ilmastotoimet eivät tunnekaan maiden rajoja, monelle suomalaisyritykselle luontevinta olisi tukea kotimaisia hiilensidontahankkeita. Tätä kautta myös hankkeiden kestävän kehityksen taloudelliset hyödyt jäisivät kotimaahan. Yritykset haluavat mielellään tukea paikallisia hankkeita, ja lähellä sijaitsevissa kohteissa läpinäkyvyys on kouriintuntuvinta. Kotikulmien turvemaan metsittäminen tai suon ennallistaminen tuntuvat läheisemmiltä kuin hankkeet Afrikassa tai Etelä-Amerikassa.

Valitettavasti kotimaisten kompensaatiokohteiden rahoittaminen ei onnistu selkeiden pelisääntöjen puutteen takia. Yhtäältä hankkeilta puuttuu selkeät ja yhtenäiset pelisäännöt ja toisaalta niissä piilee vaara kaksoislaskentaan – siis siihen, että yrityksen tekemä ilmastotoimi laskettaisiin Suomen hyväksi kahteen kertaan.

Suomessa on syntynyt maailman mittakaavassa poikkeuksellinen epäselvyys kompensaatiotoiminnan vastikkeellisuudesta, mikä on aiheuttanut epävarmuutta päästökompensaatiota tarjoavien toimijoiden toimintaan. Ero ulkomaisiin kompensaatiohankkeisiin on selvä. Vaikka niissäkin havaitaan aika ajoin puutteita, ne ovat pääsääntöisesti selkeästi sertifioituja ja varmennettuja. 

S-ryhmä on varmuuden vuoksi hyödyntänyt toistaiseksi vain ulkomaisia kompensaatiomahdollisuuksia. Päästäkseen hiilinegatiivisuustavoitteeseensa myös sen on kompensoitava päästöjään. Kompensaation määrä toki laskee päästöjen jatkuvasti vähentyessä, mutta vielä vuonna 2030 on jäljellä noin kymmenen prosenttia vuoden 2015 päästötasosta.

Yritykset voivat kyllä tukea kotimaisia ilmastohankkeita jo nyt, mutta silloin kyseessä ovat niiden kannalta jonkinlaiset ylimääräiset ilmastoteot. Oman ilmastovaikutustensa laskentaan yritykset eivät voi niitä sisällyttää. Samalla katoaa kotimaisilta hankkeilta iso rahoituspotentiaali ja esimerkiksi maa- ja metsätaloudesta yksi uusi tulovirta.

Mitä sitten pitäisi tehdä?

Toimiva kompensaatiomarkkina edellyttää ensinnäkin ratkaisuja, joilla vältetään päästöyksiköiden kaksoislaskenta. Käytännössä tämä edellyttäisi esimerkiksi kansallisen rekisterin luomista, jossa saavutetuista päästövähennyksistä pidettäisiin kirjaa. 

Rekisterin lisäksi pitäisi pikaisesti luoda kompensaatiohankkeita koskevat yhteiset pelisäännöt, joilla varmistetaan hankkeiden läpinäkyvyys ja lisäisyys, siis se, että hankkeet synnyttävät aidosti uusia hiilensidontakohteita.

Yrityskentässä on kova halu ja tahto kehittää vapaaehtoista kompensaatiomarkkinaa. Yhdessä tekemällä ja ketterästi pilotoiden voimme Suomessa luoda raamit ilmastoa ja ihmisiä hyödyttäville kompensaatiomarkkinoille, joista myös muut maat voivat ottaa mallia!