Erika Laaksonen tiesi jo koululaisena suunnan työuralleen ja on kerryttänyt osaamistaan sitä varten. Nyt 23-vuotiaana hän on juuri siirtynyt Kouvolan Prisman ravintolamaailmasta upouuteen Tykkimäki Resortiin ravintolan vuoropäälliköksi. Pian plakkarissa on kokin papereiden lisäksi restonomin tutkinto.

Täysosuma! Sellainen voi napsahtaa kohdalle, kun osaa avata suunsa oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kuten Erika Laaksonen teki kuusi vuotta sitten. Kokkikoulua käynyt 16-vuotias Erika oli tuolloin kuuntelemassa, kun eräs Topias Sundqvist esitteli matkailu- ja ravitsemiskauppaa ja kertoi KSO:lla alkavasta kesätyöhausta.

– Menin esityksen lopulla jututtamaan Topiasta ja kerroin, että voisin aloittaa työt vaikka heti. Siitä se lähti! Pääsin Topiaksen tiimiin Kouvolan Prisman ravintolamaailmaan. Tänä keväänä tiemme kohtasivat uudestaan upouudessa Tykkimäki Resortissa.

Ei vaihtoehtoja

Meitä on neljä sisarusta, mutta minä olin se, joka tykkäsi puuhata eniten äidin kanssa keittiössä jo pienenä. Äiti on aina ollut loistava kotikokki ja juhlien järjestäjä.

Meillä oli tapana käydä aika usein myös ravintolassa syömässä. Muistan, kuinka jännältä tuntui odotella limsalasin kanssa omaa annosta: seurata tarjoilijaa ja nähdä keittiön kuhinaa. Jotain kiehtovaa siinä oli. Seiskaluokalla oli jo selvää, että halusin kokkikouluun.

Nautin ruoanlaitosta yhä sekä työssä että kotona. Haaveilen omakotitalosta, jossa olisi iso, toimiva keittiö, jossa voisin kokeilla kaikenlaista uutta.

Kesätyö jatkuu...

Ravintolassa kesätyöt alkavat usein tiski- ja salitöistä. Itsekin ahersin ensimmäisen kesän tiskarina ja paikkoja putsaten. Ei kuulosta ehkä hohdokkaalta, mutta itselleni tuli fiilis, että teen osaltani tärkeää työtä asiakkaiden palvelemiseksi.

Meillä oli kiva porukka, sain hyvät opit tehtäviin ja vähitellen lisävastuuta. Samalla huomasin, kuinka monipuolisen työkentän ja oppimismahdollisuudet Prisman ravintolamaailma tarjosi. Ihmiset liikkuivat eri tehtävissä Pizza & Buffan, Presson ja Hesburgerin välillä, mikä toi vaihtelua vuoroihin. Kiinnostukseni vain kasvoi.

Syksyllä kesäpestin jälkeen sain jatkaa ilta- ja viikonlopputöitä opintojen ohessa ja pääsin kokeilemaan ruoanlaittoa, jes!

Into ja luovuus tarttuu

Työ Prisman ravintolamaailmassa on ollut juuri niin vaihtelevaa ja opettavaista kuin kesätyöaikana arvelin. Olen saanut vankan työkokemuksen kokkina ja viime ajoilta vuoropäällikkönä.

Halusin oppia ravintolamaailman kaikki tehtävät ja nyt voin sanoa, että homma on siltä osin hanskassa. Tänä aikana olen oivaltanut, kuinka valtaisa merkitys koko tiimillä ja esihenkilöillä on työssä viihtymisen kannalta.

Isoimmat kiitokset kuuluvat pitkäaikaiselle esimiehelleni Topiakselle, joka on innostanut idearikkaudellaan ja tsempannut tiukoissa paikoissa ihan alusta asti! Tiimissä on kuunneltu toiveitani eri tehtävistä, on neuvottu ja annettu kehittymisen mahdollisuuksia – luovista tempauksista puhumattakaan.

Hyvät kokemukset kiertoon

Tykkään aivan erityisesti nuorten perehdyttämisestä. Haluan antaa heille yhtä hyvät ensikokemukset ravintola-alasta kuin itsekin olen saanut ja näyttää, kuinka kivaa ja palkitsevaa työ on.

Varmin porkkana on tarjota nuorille mielekkäitä työtehtäviä lyhyilläkin harjoittelujaksoilla. Monet yläkouluikäiset ovat innoissaan, kun pääsevät välillä vaikka pilkkomaan hedelmiä salaattipöytään.

Kun hommat on hoidettu hyvin, nuoret ovat saaneet pehmikset. Olen osoittanut, ettei pomoja tarvitse pelätä. Töitä tehdään hyvässä hengessä ja kaikesta voi aina jutella.

Olen kannustanut myös oma-aloitteisuuteen. Jos itsellä on kiinnostusta oppia ja tehdä, niin se kyllä huomataan ja siihen vastataan. Tosi moni nuori on tullut meille töihin toistekin.

Uudet tuulet Tykkimäellä

Työstään on tykättävä oikeasti, muuten työn laatu kärsii. Itse koen olevani juuri omalla alallani. Nautin työn vaihtelevuudesta, ihmisistä sekä uuden oppimisesta.

Ajatus jatko-opinnoista pyöri mielessäni jo ammattikoulussa. Kun sitten bongasin verkko-opiskeltavan restonomitutkinnon, en epäröinyt. Etäopiskelu on sujunut yllättävänkin hyvin töiden ohessa. Olen tehnyt paljon opiskelutehtäviä työhöni liittyen ja saanut aina sparriapua KSO:n porukoilta.

Samalla aloin tutkailla uutta työpaikkaa, jossa voisin laajentaa osaamistani. Napakymppi löytyi läheltä Tykkimäki Resortista – mikä palvelukokonaisuus ja missä miljöössä! Resortista saan nyt uudenlaista työkokemusta esimerkiksi vastaanotosta, á la cartesta ja cateringista. Tämän jutun ilmestymisen aikaan olemme juuri avaamassa ovemme asiakkaille.

Ässäläinen jatkossakin

Haluaisin oppia matkailu- ja ravitsemiskaupan tehtävät niin kaiken kattavasti, että pystyisin tulevaisuudessa jakamaan osaamistani muillekin ja tekemään kehitystyötä.

Mielelläni jatkaisin uraani S-ryhmässä, niin henkeen ja vereen ässäläinen olen. On hienoa seurata esimerkiksi Workplacessa, mitä missäkin päin S-ryhmää tapahtuu ja kuinka jengi tsemppaa toisiaan.

Mielestäni meillä on hyvä maine ja me-henki. Isossa työnantajassa on etunsa: on mahdollisuuksia kehittää itseään ja säästää isot summat henksueduilla. Ja kuinka moni yritys on pystynyt tarjoamaan korvaavaa työtä maralaisille pahimpina korona-aikoina? Kävin itsekin marketkeikalla, joka vain vahvisti fiilistä omasta alastani.

Ymmärrän senkin, että osa porukoista on siirtynyt pysyvästi kaupan puolelle. Mara-alaa on riepoteltu ja onnistumisen paineet ovat kovat. Tällä alalla tarvitaan nyt aitoa sitoutuneisuutta ja sisua.