Batch 6, siinä filippiiniläiskokkien porukassa Lizelle Ison saapui Filippiineiltä Suomeen yhdeksän vuotta sitten. Näinä vuosina monet odotukset ovat ylittyneet, mutta mukaan mahtuu myös rankkoja aikoja. Juuri nyt keittiömestarina ja 9-vuotiaan tyttären äitinä Liz on onnellisempi kuin koskaan.

Liz, tule tänne töihin! Täällä kaikki toimii loistavasti, on turvallista, kivaa porukkaa ja kunnon palkka!”

Filippiiniläisystäväni oli tullut vuonna 2011 vuokratyövoimaksi HOK-Elannon ravintoloihin ja houkutteli minua Suomeen. Kaikki kuulosti unelmalta, mutta päätös lähtemisestä oli vaikea. Minulla oli pieni tyttövauva Felia Ysabel, josta eroaminen tuntui sydäntä särkevältä.

Lopulta lähdin juuri hänen vuokseen. Halusin tarjota hänelle paremman tulevaisuuden. Felia oli vain viisi kuukautta, kun jätin hänet äidilleni ja muutin toiselle puolelle maapalloa. Jälkikäteen ajatellen se oli paras päätös.

Kokkina suomalaisittain

Oli kesä 2013. Ihan ensimmäiset työpäiväni HOK-Elannon Bravuria-ravintolassa olivat lievä kulttuurishokki. Ravintolassa käytettiin hurja määrä wokkipannuja, ja tuntui, että minä pesin ne kaikki – tai sitten misasin. Olinko tullut Suomeen kokiksi pesemään pannuja?

Huomasin, että myös keittiömestari ja ravintolapäällikkö tiskasivat. Ahaa, täällähän kaikki tekevät kaikkea – toisin kuin Filippiineillä, jossa keittiötyö on hyvin hierarkkista ja kukin keskittyy omaan rooliinsa.

Pian tein monipuolista tiimityötä siinä missä muutkin. Työ helpotti koti-ikävää. Tein mielelläni pitkiä päiviä ja siinä sivussa sain ystäviä. Tuntui hyvältä saada palkkaa, josta riitti osa perheelleni Filippiineillä.

Intohimona ruoka

Alun perin opiskelin tietojenkäsittelyä, mutta se jäi. Minun juttuni on ruoka! Isäni oli innokas kotikokki ja opin häneltä paljon ruoanlaitosta jo lapsena. Toki keittiötyö on välillä väsyttävää ja stressaavaa, mutta kun siihen on oikeanlainen intohimo, en tiedä parempaa.

Olen nyt 41-vuotias ja tuntuu, että minulla on yhä paljon annettavaa tälle alalle. Arvostan työtäni ja teen sen aina niin täysillä kuin voin. Minulle ykkösasioita ovat ruoan turvallisuus, laatu ja maku.

Suomessa aloitin urani ikään kuin uudelleen alusta, mutta jo vuoden jälkeen etenin kokista vuoromestariksi ja vähän myöhemmin keittiömestariksi. On ollut hienoa työskennellä eri ravintoloissa, opiskella ja käydä hetkisen töissä HOK-Elannon ulkopuolellakin.

Onnen huipulta shokkiin

Tavoitteenani oli hakea tyttäreni Suomeen, kun elämäni täällä olisi vakiintunut. Se oli yksi syy, miksi palasin 2019 HOK-Elannolle työhön, joka sopi paremmin elämäntilanteeseeni yksinhuoltajaäitinä.

Olin niin superonnellinen, kun sain tyttäreni Suomeen! Mutta se ei ollut helppoa aluksi. Felia oli tuolloin 5-vuotias ja tuskin tunsi minua, saati minä häntä. Felialle kaikki oli uutta: äiti, koti, kieli, maa...

Vähitellen kaikki alkoi asettua uomiinsa. Minulla oli uusi, kiva työ keittiömestarina BBQ Housessa. Vapaa-ajalla tutustuimme tyttäreni kanssa toisiimme ja ihmettelimme Suomen ihanuutta. Kului pari kuukautta, ja sain shokkiuutisen: minulla todettiin kohdunrangan syöpä.

Kaksi syöpää ja korona

Olen kokenut käytännössä, mitä tarkoittaa suomalainen sosiaaliturva ja työnantajan tuki. Kun sairastuin, pystyin jäämään sairauslomalle ja toimeentuloni ei romahtanut. Pääsin leikkaukseen ja hyvään hoitoon. Sain toipua rauhassa ja sain tarvittavat lääkkeet puoli-ilmaiseksi!

Ensimmäisellä kerralla paranin syövästä nopeasti, mutta parin vuoden jälkeen syöpä tuli takaisin entistä pahempana. Se oli elämäni rankinta aikaa. Olen niin kiitollinen HOK-Elannolle kaikesta saamastani tuesta sairastaessani ja töihin palatessani. En meinannut uskoa, että saatoin aloittaa työt voimieni mukaan osa-aikaisesti; mikä huojennus!

aloin päästä taas töiden alkuun, sairastin vielä pahan koronan. Selvisin onneksi siitäkin. Jos olisin sairastanut näin vakavasti Filippiineillä, en olisi enää elossa. Ensinnäkään minulla ei olisi ollut rahaa hoitoihin ja toiseksi hoito ei olisi ollut näin huippua. Kiitos Suomi, S-ryhmä ja Kela!

Intoa uusista haasteista

Vaikka elämä syövän jälkeen on hiukan erilaista, se voi olla onnellista. Olen saanut paljon voimaa ja vertaistukea muilta syöpää sairastaneilta. Kaiken sairastamisen jälkeen olen ymmärtänyt, miten tärkeää työ minulle on. Nautin vaihtelevasta työstä ja uusista haasteista, jotka antavat minulle intoa työskennellä entistäkin lujemmin.

Tuntui erityisen hienolta, kun sain kannustepalkkion juuri viime vuodelta, jolloin palasin töihin sairauslomalta ja aloitin Chico’s Viikin keittiömestarina. Olen tehnyt hyvää työtä ja muutkin ovat huomanneet sen!

Olen saanut työnantajaltani paljon, joten vastavuoroisesti haluan antaa jotain: Houkuttelen tuntemiani hyviä tyyppejä meille töihin ja autan maahanmuuttajia. Olen filippiiniläiskollegoiden oma ”infopiste” monissa asioissa ja promoan upeita henkilöstöetujamme.

Meitä filippiiniläisiä keittiöammattilaisia on HOK-Elannossa nyt noin 30 ja olemme kuin yhtä perhettä.

Unelmana suomalaisuus

Tällä hetkellä elämäni on tasapainoista. Kotini on Suomessa, saan elää tyttäreni kanssa, on miesystävä, ystäviä ja työpaikka, jossa viihdyn erinomaisesti. Olen terve.

Suomessa olen oppinut arvostamaan, että aikaa jää muullekin elämälle kuin vain työlle. Tulevaisuutta en suunnittele kovin pitkälle, se riippuu niin paljon tyttärestäni, mitä hän haluaa tehdä isompana. Viihdymme molemmat täällä tosi hyvin – nautimme rauhallisuudesta ja luonnosta.

Unelmoin Suomen kansalaisuudesta. Isoimpana haasteena minulle on suomen kieli, jota Feliakin osaa jo paremmin kuin minä. Opettelen sinnikkäästi ja pyydän työkavereita puhumaan minulle suomea.