Kansainvälisen uran tehneen Radisson Blu Royal Hotelin ja Radisson Blu Aleksanteri Hotelin johtajan Esko Rebstockin puhe on hurmaava cocktail suomea ja englantia. Voi hyvin kuvitella, kuinka tämä äärimmäisen optimistinen mies innostaa tiimiläisensä liekkeihin.

Harjoittelijaksi Berliinin Adloniin

“Elin Berliinissä ensimmäiset 23 vuotta. Lääkäriäitini oli kotoisin Suomesta ja kokki-isäni Saarlandista, läheltä Ranskan rajaa. Isä oli työskennellyt ja reissannut ympäri maailmaa. Hän oli jo saanut työpaikan Uudesta-Seelannista, kun hän tuli vielä sesongiksi Berliiniin ja tapasi äitini. Berliiniin he sitten jäivät. Kaupunki oli 1970–80-luvulla jännittävä ’island’ keskellä Itä-Saksaa.

Luin lukion jälkeen lakia pari vuotta kunnes vaihdoin alaa. Pääsin harjoittelijaksi aikoinaan maailman parhaana hotellina pidettyyn Adloniin. Sodan runtelema legendaarinen hotelli oli remontoitu ja avattu uudelleen 1997 ja on yksi Euroopan parhaista hotelleista. Hotellissa oli karismaattinen johtaja. Tuli olo, että hän tunsi meidät kaikki nimeltä, vaikkei niin varmastikaan ollut. Minulle syntyi unelma olla joskus hotellinjohtaja.

Pääsin hotellikouluun, minkä jälkeen sain vakipaikan Adlonista. Olin ravintolan Assistant Chief Steward ja ensimmäistä kertaa johdin tiimiä. Opin oikeasti kuuntelemaan ihmisiä ja sen, että ‘never judge a book by its cover’. Tiskaajat tulivat eri puolilta maailmaa ja esimerkiksi Alexander oli Valko-Venäjällä ydinvoimalaa johtanut fyysikko, ja nyt hän tiskasi meillä astioita.”

Amsterdam, Frankfurt, Bremen…

”Edetäkseni uralla lähdin ulkomaille töihin. Amsterdamissa olin viisi vuotta japanilaisessa luksushotellissa. Kolmannes työntekijöistä oli japanilaisia. Työkulttuuri oli hyvin erilainen, hierarkkinen. Amsterdamissa tapasin myös tulevan vaimoni, joka oli yllättäen suomalainen.

Sain vastaanottopäällikön paikan Frankfurtista hotelli Kempinskistä. Jo vuoden päästä minut kutsuttiin avaamaan Swissôtel Bremeniä, jossa sain rakentaa oman tiimin. Kului vuosi ja minut nimitettiin Rooms Division Manageriksi ja olin ensimmäistä kertaa kakkonen hotellissa. Vuosi oli 2010. General Manager uskoi minuun, mistä olen edelleen kiitollinen. Olen sitä mieltä, että on hyvä olla ihmisiä, jotka luottavat sinuun ja ottavat riskejäkin. Toivon, että olen itse tänä päivänä tiimilleni tällainen mentori.

Halusin saada kokemusta ison ravintolan johtamisesta. Siispä hain Kölniin Accor-ketjun Pullman Cologne -hotelliin, jossa vastaisin muun muassa 130 työntekijän ravintola-alueesta. Johtaja Rolf kehui rohkeaksi, otti riskin ja valitsi minut. Hotelli teki sinä vuonna ennätystuloksen.

Sitten sain kutsun hotel manageriksi Accor-ketjun premium-tasoiseen Hotel Continental Zurichiin. Menin, sillä minulta puuttui vielä sales marketing -kokemusta. Samaan aikaan pääsin suorittamaan Pariisiin Accor Académien & ESSEC IMHI International Hospitality Management -ohjelmaa. Sinne haki 3 000 ihmistä, joista 24 valittiin.

Lopputyöni aikana isoin tähänastisista mentoreistani, useita Accor-hotelleja johtanut Monika teki töitä, että sai minut – kokemattoman johtajan – Hotel Continental Zurichin johtoon. Se kannatti, sillä teimme parhaan tuloksen ikinä. Neljän vuoden jälkeen sain johdettavakseni Sveitsin Accor-ketjun isoimman ja strategisesti tärkeimmän Novotel Zurich Airport Messe -hotellin.”

Suomeen!

”Olimme vaimoni kanssa huviksemme katselleet Suomen avoimia työpaikkoja, kun vastaan tuli tämä paikka Sokotelilla. Mietimme, että why not? Aloitin täällä 1.1.2018, vaimo työskentelee Radisson Blu Plazassa. Nuorena vietin Savossa kesät, joten Suomi oli minulle tuttu. Luotan ihmisiin. Kaikki on kiinni asenteesta. Jos olet todella innostunut tästä bisneksestä ja rakastat sitä, mitä teet, sinulla ei ole mitään rajoja.

Tykkään työstäni. Kyse ei ole titteleistä, vaan siitä, pystyykö tuottamaan lisäarvoa tiimille ja sidosryhmille. Minun tehtäväni on pitää huolta henkilökunnasta ja olla tavoitettavissa. Kuten Richard Branson on sanonut: ‘if you take care of your team, they will take care of your guests’.

Ehkä alan pikkuhiljaa rauhoittua. 8-vuotias tyttäremme on muuttanut jo viisi kertaa. Hänkin on pyytänyt, että voisimmeko olla vähän aikaa paikoillamme.”