Keskustelu kaupan omien merkkien rajoittamisesta kansallisella lainsäädännöllä on noussut mediaan tällä viikolla (mm. Talouselämä ja HS 2.2.2026). Hyvä näin, koska on tärkeää, että aiheesta uutisoidaan, ja laajasti suomalaisten arkeen vaikuttavasta muutoksesta käydään keskustelua myös kabinettien ulkopuolella.

Kaupan omat merkit ovat monelle tärkeä osa ostoskoria, koska näin pidetään ruokalasku maltillisena. Vallitsevassa taloustilanteessa oman merkin valitseminen on monelle perheelle ainoa keino ostaa kotimaista ruokaa tiukalla budjetilla. Jos näiden tuotteiden markkinoille pääsyä hankaloitetaan, ruoka kallistuu – ja juuri nyt, kun moni on jo valmiiksi taloudellisesti ahtaalla. Kotimaisen ruoan tuottajat tuskin hyötyvät epämääräisestä sääntelystä hekään. Iso osa omien merkkien tuotteista valmistetaan Suomessa. Niiden kautta pienet ja keskisuuret toimijat saavat tuotantoonsa lisää volyymia, uusia investointimahdollisuuksia ja jalansijaa myös vientiin. Lisäsääntely söisi kilpailukykyä vain Suomessa toimivilta yrityksiltä, sillä muualla EU:ssa tällaista lisäsääntelyä ei ole.

Myös väitteet kaupan “markkinavoiman suitsimisesta” ovat tässä yhteydessä vaikeita ymmärtää. Kaupan omiin merkkeihin kohdistuu jo nyt tiukkaa kilpailu- ja sopimuslainsäädäntöä. Ainakaan me S-ryhmässä emme pyydä valmistajilta reseptiikkaa emmekä tunnista muitakaan valmistuttamiseen liittyviä epäkohtia, joita julkisessa keskustelussa viljellään. Kun edullisia, kotimaisia vaihtoehtoja säännellään lisäbyrokratialla, voittaja on kansainvälisiä brändejä ulkomailla valmistava teollisuus tai niitä valmistuttava kauppa. Kuluttaja maksaa, tuonti kasvaa ja kotimainen tuotanto heikkenee. Yleistä etua tämä tuskin palvelee.