YK:n luontokokouksessa Kolumbiassa on paljon pelissä. Pääsen osallistuman kokoukseen osana Suomen valtuuskuntaa tuomaan esille talouselämän näkökulmaa. Kaksi vuotta sitten Montrealin kokouksessa huomasin, kuinka Suomen valtuuskunnan monipuolisuutta osallistujajoukossa arvostettiin – mukana oli edustajia julkisen sektorin ja päättäjien lisäksi kansalaisjärjestöistä sekä yritysmaailmasta.  

Millä odotuksilla lähden kokoukseen?  

Yrityksillä on halu toimia. On hyvä, että edellisessä luontokokouksessa tuli uusia velvoitteita – nyt tarvitaan niiden määrätietoista toimeenpanoa. 

Maailman yritysjohtajat nostavat keskeisiksi taloudellista toimintaa uhkaaviksi riskeiksi ympäristöön ja ilmastoon liittyvät riskit. Yritysmaailma oli edellisessä Montrealin luontokokouksessa laajasti läsnä ja talouselämä myös esitti kokoukseen vetoomuksia selkeiksi mitattaviksi tavoitteiksi. On hyvä, että velvoitteita tulikin: suurten yritysten on jatkossa ymmärrettävä ja arvioitava luontohaittavaikutuksensa, seurattava niitä ja raportoitava niistä.  

On aito uhka, mikäli luonnon monimuotoisuuden heikkenemiseen ei tartuta. Yrityksille pitkän tähtäimen suunnitelmat, sitoutuminen ja selkeä pelikenttä on tärkeää investointien näkökulmasta. Yrityksiä myös tarvitaan voimakkaammin mukaan luontotyöhön. Calin kokouksessa tavoitteena on keskittyä yhteisten tavoitteiden toimeenpanoon ja seurantaan. Yhteiset indikaattorit ohjaavat kansallisen tason seurantaan, mutta toimivat samalla pohjana yrityksille.  

Olisi tekosyy sanoa, että luontohaittojen laskenta on liian monimutkaista. 

Tuotteen hiilijalanjälki on jo vakiintunut mittari. Uskomme, että tulevaisuudessa luontojalanjälkimittari tulee korvaamaan sen, koska luontojalanjälki kattaa laajemmin ilmasto- ja ympäristövaikutukset. Hankkeemme Jyväskylän yliopiston kanssa on aidosti uraauurtavaa työtä. Hankkeessa on kehitetty luontojalanjäljen laskentamallia, jonka pohjalta voidaan asettaa strategisia tavoitteita koko arvoketjun luontojalanjäljen pienentämiseksi. S-ryhmän tavoitteena on ymmärtää numeerisilla mittareilla toiminnasta aiheutuvat luontohaitat. Toinen tavoite on ollut näyttää käytännössä, että tämä laskentamalli on mahdollista myös kaupparyhmän kaltaiselle isolle, monella eri toimialalla toimivalle yritykselle.  

Biodiversiteettiin liittyvien mittareiden ja mittaamisen puuttumista on yrityksissä toisinaan käytetty selityksenä ja tekosyynä sille, ettei aiheeseen tartuta.  Uskomme, että lähitulevaisuudessa tulee yhdenmukainen tapa mitata ja laskea ja kertoa kuluttajalle tuotteiden ympäristövaikutukset. Muutokseen tarvitaan kylläkin koko ketjua: tutkijoita, elintarviketeollisuutta, viranomaisia yhteistyöhön. Haluamme osaltamme vauhdittaa tätä. 

Suomalaisen kaupparyhmän työ arvoketjussa luontokadon eteen kiinnostaa kansainvälisestikin.  

Kun pohdimme keinoja haittojen vähentämiseksi, yhteistyön merkitys arvoketjun kanssa korostuu. Luontovaikutuksiamme laskiessa näimme, että banaani on S-ryhmän luontojalanjäljen ykkönen kasvikunnan tuotteista kiloperusteisesti laskettuna. Juuri siksi S-ryhmä on aloittanut uudenlaisen yhteishankkeen: Costa Ricassa banaaniviljelmien ympärille istutetaan ekologinen käytävä, joka yhdistyy osaksi sademetsien suojeluverkostoa. Tavoitteena on parantaa alueen luonnon monimuotoisuutta sekä kasvien ja eläinten elinolosuhteita.  

Toinen esimerkki on Euroopassa ensimmäinen laatuaan: Olemme mukana vesivastuuhankkeessa Espanjassa muiden kaupparyhmien kanssa. Tavoitteena on kuivuudesta kärsivien Huelvan ja Doñanan alueilla toimivien ruoantuottajien sekä ruokaketjun toimijoiden yhteistyötä ja ymmärrystä yhteisiin vesivaroihin vaikuttavista toiminnoista sekä löytää ratkaisuja vesihaasteisiin. 

Luontojalanjälki-hanke on herättänyt suurta kiinnostusta yrityskentässä ja toimialalla, kansainvälisesti ja kotimaassa. Pääsen esittelemään luontokokouksen yhteydessä kansainväliselle yleisölle oppejamme luontojalanjälkilaskennasta ja arvoketjun kanssa tehtävästä yhteistyöstä.