Jos käyt ruokakaupassa pari kertaa viikossa, tarkoittaa tämä noin kahtasataa käyntiä vuodessa. Ja jos keskimäärin ostat 20 tuotetta, olet tehnyt vuodessa noin 2000 valintaa. Se on iso määrä. Jos haluat vaihtaa autosi vähäpäästöisempään, riittää kun teet harkitun päätöksen kerran viidessä tai kymmenessä vuodessa. Ruokaostosten vaihtaminen vähäpäästöisempiin – tai terveellisempiin – edellyttää paljon useampia päätöksiä.

Ravintolaskuri on kehitetty auttamaan yksilöitä ja kotitalouksia, jotka ovat kiinnostuneita tekemään ruokavaliostaan aikaisempaa terveellisempää. Vaikka tietoa terveellisestä ruoasta olisi paljonkin, on aika haastavaa pohtia tuhansia ostoksiaan vuodessa.

Minkä tahansa käyttäytymisen muuttaminen alkaa nykyisten tottumusten hahmottamisesta. Ravintolaskuri helpottaa olennaisesti tämän asian hahmottamista. Laskuri kertoo tärkeimpien ravintoaineiden määrän ostoksissa ja antaa samalla tietoa, mikä on hyvin ja mitä ehkä voisi muuttaa. Samalla laskuri antaa tietoa siitä, minkä elintarvikkeiden käyttöä lisäämällä ja minkä vähentämällä muutokseen pääsee.

Jokainen voi näistä tiedoista tehdä itse suunnitelman. Kaikkea muutettavaa ei useinkaan kannata muuttaa kerralla, sillä tällainen tavoite voi tehdä seuraavien kuukausien kauppareissuista tavallista rasittavampia, kun on liikaa uutta muistettavaa. Jostain ”matalalla roikkuvista hedelmistä” on hyvä aloittaa. Ravintolaskuri kertoo sitten jatkuvasti, miten muutos on onnistunut.

Ravintolaskurin ainutlaatuisuus on automaattisesti kerääntyvässä tiedossa. Ei tarvitse pitää ruokapäiväkirjaa, eikä naputella syömisiään johonkin älypuhelinsovellukseen. Tietoa voi kerryttää vaikka monta kuukautta – laskuri ei väsy, vaikka oma motivaatio vähän hiipuisikin .

Tietoa ihmisten ruokaostosten terveellisyydestä voidaan myös käyttää yleisen hyvän edistämiseksi. Kaupat ovat tähän mennessä seuranneet asiakkaidensa ostoksia voidakseen räätälöidä tarjouksia, jotka samalla tietysti kasvattavat myyntiä. Tämä on eräänlainen win-win tilanne asiakkaille ja kaupalle.

Jos asiakasomistajat antavat luvan, ravintolaskurin keräämiä tietoa voitaisiin käyttää hyväksi myös yleisemmässä väestön ruokatottumusten seurannassa. Tällöin asiakkaiden henkilötunnisteet poistettaisiin ja muutenkin tietoja tarkasteltaisiin isoina kokonaisuuksina, esimerkiksi kaupunkien tai maakuntien tasolla. Tällaista tietoa on käytetty muutamissa tieteellisissä tutkimuksissa – esimerkiksi Lontoon alueella on verrattu 1,6 miljoonan ihmisen ruokaostosten ravintosisältöä kaupunginosittain vastaaviin lääkekuluihin. Ehkä Suomessa esimerkiksi sote-alueet tai kunnat voisivat käyttää alueellisia ostotietoja hyväksi suunniteltaessa terveyden edistämisen tavoitteita ja painopisteitä.

S-ryhmän ja Helsingin yliopiston ravitsemustieteilijöiden yhdessä kehittämän ravintolaskurin tavoitteena on olla kiinnostava, helppokäyttöinen ja inspiroiva. Jos sen avulla saadaan monen perheen ruokaostoksia muuttumaan edes vähän terveellisemmiksi, on lopputuloksella mahdollisesti hyvinkin suuri yhteiskunnallinen merkitys. Ja näin yksilön valinnat lopulta ovat hyödyllisiä sekä hänelle itselleen, että muille.