Yksi kuluneen kevään yllättävimpiä huomioita on ollut, että tositilanteen tullen pystymme väestötasolla muuttamaan totuttuja tapojamme ihan hetkessä. Digiloikkasimme parissa päivässä, opimme pesemään käsiämme ja pitämään etäisyyttä. Kansaravitsemustieteilijän näkökulmasta tämä näkyväksi tullut muutosvoima oli ilahduttavaa ja loi uskoa siihen, että myös elintapoja on mahdollista muuttaa, jos vain motivaatio on riittävää. Motivaatiota toki kasvatti selkeä uhka.

Epäterveellinen ruokavalio ja vähäinen liikunta aiheuttavat 10 % sairauksien vuoksi menetetyistä elinvuosista maailmassa. Suomessa ja kaikissa Pohjoismaissa merkittäviä terveyttä nakertavia riskitekijöitä ovat liiallinen natriumin saanti sekä vähäinen kasvisten kulutus. Kahdella kolmesta suomalaismiehestä ja joka toisella naisella on joko verenpainelääkitys tai kohonnut verenpaine. Verenpaineen keskeiset muutettavissa olevat riskitekijät ovat tunnettuja: liiallinen suolan saanti ja ylipaino. Riittäisivätkö nämä selkeät tutkimustiedot suolan vähentämisloikan motivaatioksi?

Pelkkä tieto ja järkisyihin vetoaminen harvoin riittävät elintapojemme suuntaamiseen terveellisemmiksi ja ympäristövaikutuksiltaan kestävämmiksi. Ruokavalinnoissa mielihyvän tavoittelu ajaa usein kaukaisilta kuulostavien terveys- ja ympäristöuhkakuvien edelle. Parhaiten elintapamuutokset onnistuvat, jos niiden toteuttamiseen on motivaatiota, osaamista sekä voimavaroja. Tehokkainta on hyvien tapojen vahvistaminen; hyviä ruokavalintoja vahvistamalla huonommat usein automaattisesti vähenevät. Kun kasvisten osuus lautasella kasvaa, epäterveellisempien ruoka-aineiden ja suolankin osuus samalla vähenee.

Ruokaympäristömme määrittelee ruokien saatavuutta ja saavutettavuutta. Kauppojen ja ravintoloiden valikoima, sijoittelu ja hinnoittelu vaikuttavat valintoihin erityisesti silloin, kun oma motivaatio terveellisiin valintoihin puuttuu. Ei ole sattumaa, että kassojen lähellä on tarjolla helposti mukaan tarttuvaa naposteltavaa. Ruokaympäristön taitavalla sijoittelulla, esimerkiksi sijoittamalla kasvikset helposti ja ensimmäisinä valittaviksi, on mahdollista tuupata asiakasta terveellisempiin elintapoihin.

Suomalaiset kauppaketjut ovat viime vuosina enenevästi omaksuneet yhteiskuntavastuullisempaa roolia. Tämä näkyy muun muassa ympäristö- ja ravitsemusteemojen esillä pitämisessä. Pian on mahdollista seurata ruokaostostensa hiilijalanjäljen lisäksi myös ostosten terveellisyyttä. S-ryhmän uusi ravintolaskuri on kehitetty erityisesti ruokaostosten laadun seuraamiseen. Ravitsemussuosituksiin vertaava palaute perustuu kunkin asiakasomistajan omiin ruokaostoihin. Varsinainen ostosten personal trainer siis! Uskallan ennustaa suolamittarin näyttävän punaista suurelle osalle meistä. Onneksi tukeakin on heti tarjolla: laskurin avulla voi tehdä viisaita vaihtoja eri tuoteryhmissä ja suunnata suolamittaria kohti vihreää aluetta.

Terveyttä edistäviin valintoihin pyrittäessä on hyvä aloittaa ruokavaliossa paljon käytetyistä elintarvikkeista. Suolan vähentämisloikka kannattaa aloittaa perheen leipävalikoiman tarkastelusta. Ravintolaskurin ohella tukea tarjoaa myös Sydänmerkki, jonka myöntämiskriteerinä on leipäryhmässä erityisesti suola. Tipattoman tammikuun ja lihattoman lokakuun rinnalla paikkansa ansaitsisi suolaton syyskuu. Vähäsuolaisempikin riittäisi.