Korona on puhuttanut meitä kaikkia viime viikkoina ja se on monella tavalla vaikuttanut meidän kaikkien elämään. Vaikutukset näkyvät arjessa, liiketoiminnassa, uusissa tavoissa toimia, etätyöskentelyssä, verkkokaupassa, digiloikissa jne.

Koronaepidemia on varmasti vaikuttanut myös jossain määrin siihen, mitä arvostamme. Tuntuu kummalliselta, että itsestään selvinä pidetyt asiat, kuten vapaa liikkuminen ja toisten ihmisten rajoittamaton tapaaminen, ovat yhtäkkiä kiellettyjä. Tuntuu hyvin oudolta, että meidän oikeuksiimme - ihmisoikeuksiin - puututaan tai niitä rajoitetaan.

Koronan pidemmän ajan vaikutukset ansaitsevat hiukan pohdintaa, ja minulle on luonnollista miettiä asiaa vastuullisuusnäkökulmasta. Miten uusi tilanne vaikuttaa arvoketjuihin, työturvallisuuteen? Nouseeko huoltovarmuus isompaan rooliin globaalin kaupan rinnalle, miten liikkuminen ja logistiikka muuttuvat? Tai ymmärrämmekö jatkossa paremmin ihmisoikeuksien merkityksen?

Entä muistammeko kotimaisen ruuan tuotannon merkityksen ja säilytämmekö arvostuksen kaikkia niitä ihmisiä kohtaan, jotka tekevät merkityksellistä ja tavattoman tärkeää työtä hankalissa olosuhteissa?

Uskon, että kaikella kokemallamme on vaikutusta, mutta on silti mielenkiintoista nähdä, kuinka pysyviksi muutokset jäävät. Sillä pysyviä muutoksia meidän olisi hyvä juurruttaa omaan arkeemme, jotta meillä olisi mahdollisuus päästä kestävämpiin kulutustottumuksiin.

Tai jääkö meille mieleen se, miten hienosti osasimme yhteiskuntana yhdistää voimamme ja ryhtyä toimeen nopeasti. Tai kuinka kykenimme vikkelästi luomaan uusia toimintatapoja ja ratkaisuja.

Näistä opeista ja toimintamalleista on varmasti hyötyä myös siinä, kuinka osaamme yhdessä arvoketjun muiden toimijoiden kanssa innovoida uusia ratkaisuja globaaleihin haasteisiin ja edistää kestävää kehitystä. Tätä yhteistä tekemistä tarvitsemme varmasti, sillä kukaan ei ratkaisuja yksin saa aikaiseksi, vaan siinä tarvitaan kaikkein tahojen yhteistyötä.

Koronan vaikutukset tuovat haastetta vastuullisuuden peruskuvioiden johtamiseen ja hallintaan. On selvää, että auditointien toteuttaminen vaikeutuu ja toimitusketjun hallinta hankaloituu, kun liikkuminen ei ole entisessä mitassa mahdollista.

Samalla minua huolestuttaa se, kuinka arvoketjujen osapuolet pärjäävät erityisesti maissa, joissa ei ole samanlaista infrastruktuuria kuin meillä Suomessa. Se muistuttaa jälleen siitä, kuinka tärkeää on kyetä edistämään ketjujen läpinäkyvyyttä ja pyrkiä hyvään yhteistyöhön koko ketjussa sekä saada niissä aikaan aitoja vaikutuksia.

Pohdin näitä asioita myös yksilön kannalta, kun kuukausi sitten aloitin uudessa työssäni keskellä korona- ja etätyö -toimintamallia. Olo oli kerta kaikkiaan outo. Tuntui kummalliselta ryhtyä toimeen, kun ei ollut mahdollisuutta nähdä ihmisten kanssa kasvotusten.

Olen vieläkin hiukan ymmälläni, enkä ole ihan henkisesti onnistunut henkilökohtaisessa digiloikassani, joka on kyllä jäänyt pieneksi askeleeksi. Olen itse oiva esimerkki siitä, miten hankalaa uusiin tapoihin on tottua ja muuttaa arjen toimintatapoja. Mutta vaikka henkilökohtainen digiloikka jääkin vähän vajaaksi, uskallan luvata, että työ kestävän kehityksen edistämiseksi jatkuu isommilla askeleilla.