Kirjoitin edellisen kerran blogia huhtikuussa, jolloin tunnelmat ruokaketjussa olivat ennen kaikkea hämmentyneet, ja jännittyneet. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa oli aiheuttanut merkittävän häiriön ruokaketjuumme. Mitä seuraavaksi tapahtuu?

Ruoan hinta on puheenaiheena kestosuosikki. Parin viime viikon aikana olen itse keskustellut aiheesta niin Maatalouskonemessuilla kuin Maikkarin Uutisaamussa. Kevään, kesän ja syksyn aikana olemme käyneet satoja keskusteluita meille elintarvikkeita myyvien yritysten kanssa. Ruokamarkkinoiden poikkeustilanne yllättävine kustannuspiikkeineen realisoitui ensimmäisenä kotieläintuotannossa sekä viljanviljelyssä. Myöhemmin perässä ovat tulleet myös muut tuoteryhmät – lannoitteiden, pakkausmateriaalien ja energian hinnannousun ajamana.

Tilanne, jossa valmistajien kustannukset nousevat arvaamattomasti ja poikkeuksellisesti on meille kaikille uusi. Siksi avasimme kesäjaksolle merkittävän määrän jo sovittuja valikoimapäätöksiä uusille hintaneuvotteluille. Syysjaksolle olemme täsmentäneet tapaa käydä jaksoneuvotteluja, ja esimerkiksi mahdollistaneet lopullisten ostohintojen vahvistukset vasta juuri ennen valikoimajakson alkua. Laskelmiemme mukaan jo kesä- ja syysjakson hintamuutokset huomioiden ohjautuu kauttamme ruokaketjuun yli puoli miljardia euroa, vuositason ennustetut volyymit huomioiden.

Monipolvinen ketju

Riittääkö se, moni kysyy. Etenkin alkutuottajan asema huolestuttaa. Kuinka pidämme elossa tilat, jotka ovat investoineet tulevaisuuteen ja kipuilevat nyt toden teolla kannattavuutensa kanssa?

Kauppa toimii ruokateollisuuden ja kuluttajan välisenä solmukohtana. Me emme määritä tuottajahintaa tai hintaa, jonka valmistaja maksaa maataloustuottajalle raaka-aineesta. Me emme myöskään määritä hintaa, jolla valmistaja haluaa tuotteensa meille myydä. Tilanteessa, jossa kuluttaja yhä tarkemmin katsoo, mitä kaupasta ostaa, myös valmistajien välinen kilpailu osaltaan kovenee. Moni haluaa olla se edullisin vaihtoehto, johon kuluttajan käsi tiukassa tilanteessa yhä useammin osuu. Tämä kilpailu käydään kauppaa edeltävällä portaalla.

Enenevissä määrin keskustelua on ryhdytty käymään myös aivan ketjun alkupäästä ja esimerkiksi viljelijöiden ostamien tuotantopanosten hinnoista. Kokonaisuuden ymmärtämisen kannalta myös se on oleellinen keskustelu, sillä jokainen ketjun lenkki vaikuttaa yhtä lailla lopputulokseen, eli ruoan hinnan lopulliseen muodostumiseen.

Valmiina tinkimään

Ruokakauppaa on viime aikoina osoiteltu julkisuudessa isoista katteista. Viime vuonna osuuskauppojemme keskimääräinen tulos oli noin 3 prosenttia liikevaihdosta. Se ei ole korkea lukema, ja palautuu vielä osuuskauppojen kautta paikallisiksi investoinneiksi ja hyödyksi asiakasomistajillemme. Nyt elettävänä poikkeuksellisten kustannusnousujen vuonna myyntimme on euromääräisesti kasvanut hankintahintojen noustessa, mutta prosentuaalinen katteemme ei. Päinvastoin – olemme tietoisesti pyrkineet tinkimään omasta osuudestamme kuluttajan eduksi. Sitä yritysmuotomme meiltä vaikeina aikoina myös edellyttää.

Jos jostain pitäisi nyt isommin keskustella, niin siitä, onko kuluttajalla varaa ottaa vastaan kaikki kustannusnousut, joita elintarvikeketjussa nyt syntyy? Tämä on meistä aito huoli, josta pitäisi puhua enemmänkin. Meidän lupauksemme asiakkaillemme on kattava ja edullinen valikoima. Kattava tarkoittaa sitä, että vaihtoehtoja on eri hintaluokissa. Edullisuus sitä, että pidämme hintatason aina olosuhteisiin nähden mahdollisimman edullisena. Tästä lupauksesta emme tingi tuumaakaan, mutta näinä aikoina se edellyttää meiltä itseltämme paljon. Tällaisena aikana se on sitä tärkeintä vastuullisuutta.